Keeshondien pikkujoulut Someron Koirametsässä

Keeshondien pikkujoulut olivat jo toisena vuotena peräkkäin Someron Koirametsässä, joten kohta voinee alkaa puhumaan jokavuotisesta perinteestä. Someron Koirametsä oli viime vuonnakin melko monelle sopivalla etäisyydellä, joten Somero valikoitui tänäkin vuonna paikaksi.

Kessujen pikkujouluissa tapaa aina uusia kessukoteja ja kuulee erilaisia tarinoita heidän arjesta. Tapahtuma on aina hyvin vapaamuotoinen ja pääosassa on tietysti seurata karvapöksyjen vallatonta menoa. Aina on myös varattu sen verran aikaa, että on ehditty nuotiolla tulistella makkarat ja lämmintä glögiä on ollut tarjolla. Molempina vuosina Suomen Keeshond ry on tukenut tapahtumaa maksamalla järjestäjälle koirametsän vuokran takautuvasti ja tapahtumaa on myös mainostettu yhdistyksen tapahtumasivuilla.

Keeshondien pikkujoulut Someron Koirametsässä keräsivät kessuperheitä eri puolilta Suomea

Tänä vuonna paikalle saapui väkeä ainakin Pirkanmaalta, Satakunnasta, Uudeltamaalta Kanta-Hämeestä ja Varsinais-Suomesta Turun suunnalta. Kessuja paikalla oli yhdeksän, joista kaksi oli narttua ja loput uroksia. Kuten kaikissa roduissa niin kessuissakin löytyy aina yksilöitä, mutta kessujen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia vieraiden urosten kanssa, etteivätkö tulisi toimeen keskenään. Totta kai aina pitää olla kuulolla, jos jotain kärhämää syntyy koirien välillä.

Kessut ovat yleensä hyvin lähellä omaa laumaansa ja monesti onkin niin, että jos ihmiset eivät kävele metsässä, niin kessutkin temmeltävät samassa paikassa. Kessuilla on siis hyvin aktivoiva vaikutus palvelusväkeensä. Muutamia oman tiensä kulkijoita löytyy, jotka nuuskuttelevat itsekseen menemään koirametsän monia hajuja. Nämäkin seikkailijat toki käyvät välillä tarkistamassa, että joko eväiden syönti on alkanut ja ovat silloin kyllä hyvin tiiviisti paikalla.

Pikkujoulujen loppupuolella oli mahdollisuus ottaa omasta kessusta kuva joko joulurekvisiitan kera tai ihan vain lumimaisemassa. Kuvausajankohta lopussa ihan käytännön syistä – siinä vaiheessa nelijalkaiset saaneet purkaa jo suurimman osan energiaa ja ehkä malttavat pysyä paikoillaan pienen hetken.

Yleensä tapahtumiin ovat tervetulleita myös talouden muun rotuiset koirat, toki tänä vuonna sitä ei muistettu mainostaa, joten tanner tömisi ainoastaan kessujen tassujen voimasta. Itse tykkään käydä metsäilemässä paljonkin. Välillä ollaan vain omalla porukalla – kolme urosta – mutta on se meno paljon vauhdikkaampaa, kun on kavereita paikalla. Monesti laittelenkin viestiä tutuille, jos joku pääsisi tulemaan, jolloin paikalla on monenkarvaista porukkaa.  

Keeshond on iloinen ja aktiivinen perhekoira

Seitsemän vuotta sitten kun talouteen ensimmäistä koiraa allekirjoittaneen toimesta lähdettiin miettimään, käytiin katsomassa useampaa rotua. Isännän mielipide oli se, että jos talouteen koira tulee, niin pitää sen myös olla koiran kokoinen. Kessuun käytiin tutustumassa kahdessa eri paikassa ja kun vielä lueskeli rotuyhdistyksen sivuilta kessun luonteesta, valikoitu rotu helposti. Päivääkään ei ole kaduttanut rotuvalinta, ja nyt on käynyt ilmi, että näitä tulee helposti useampi samaan talouteen.

Omien kessujen kanssa harrastetaan kaikkien kanssa näyttelyitä ja yhden kanssa rally-tokoa. Myös mejää eli metsästyskoirien verijälkeä ollaan muutaman kerran kokeiltu. Yleisesti ottaen keeshondit ovat monipuolisia harrastekoiria niiden miellyttämishalun ja nopean oppimiskyvyn ansiosta. Mutta kuten rotuyhdistyksenkin sivuilla Suomen Keeshond ry | Rotu -luonnekuvauksessa todetaan, saattaa se kyllästyä nopeasti samaa toistaviin harjoituksiin. Tämän olen todennut rally-tokoa harjoitellessa, liian montaa samaa toistoa ei kannata tehdä, koska into lopahtaa tekemiseen.

Olemme perheen kanssa tehneet myös paljon matkoja, joissa kessut ovat olleet mukana ja ne ovatkin oivallisia matkakumppaneita. Kunhan oma perhe on lähellä, ei niitä hetkauta päivittäinkään vaihtuvat maisemat ja majapaikat. Norja on ollut meidän perheen suosikki jo useana vuotena ja aina on kolmikko ollut mukana ongelmitta. Myös talven hiihtolomareissuilla pörröpöksyt ovat olleet aina mukana.

Teksti ja kuvat: Johanna Karonen

Koirakävijöiden tarinat -postaussarjassa jaamme sydämellisiä ja hauskoja kertomuksia Someron Koirametsän kävijöistä. Ota rohkeasti yhteyttä, mikäli haluaisit jakaa tarinan oman koirasi seikkailuista koirametsässä!