Lapinporokoira Nupulle iso koirametsä on täynnä puuhaa
Lapinporokoira Nuppu rakastaa isoa koirametsää monestakin syystä. Lapinporokoirille ominaiseen tapaan Nuppu on tarmokas ja aktiivinen, ja se vaatii paljon toimintaa. Nuppu ei motivoidu herkuista, mutta sitä ei tarvitse koirametsässä kauaa tarkkailla, kun huomaa, että sen työmoraali on korkea. Mikäli Nuppu asuisi Lapissa, se olisi älykäs ja uskollinen työkoira, joka auttaisi poronhoidon tehtävissä. Täällä Varsinais-Suomessa porokoirien työpaikat ovat vähissä, mutta onneksi on isoja koirametsiä, joissa riittää Nupulle puuhaa.
Kun Nuppu saapuu Someron Koirametsään, se kiirehtii ensimmäiseksi grillikatokselle, jossa hiirijahtivastaavan työt odottavat. Grillikatoksen penkillä on pieni puukori. Siellä Nuppu näki kerran hiiren, ja siitä lähtien Nuppu on joka kerta tarkistanut korin toiveikkaana. Nuppu hypähtää kevyesti penkille ja tutkii puukorin joka puolelta. Sen tarkka kuono haistaa, että täällä on joskus käynyt hiiri, mutta nyt sitä ei näy.
Seuraavaksi Nuppu siirtyy innokkaasti tutkimaan grillikodan ympäristöä. Se rakastaa kaivamista, ja tätä mielipuuhaansa se pääsee toteuttamaan Someron Koirametsässä yhdessä seiskarinkoiraveljensä Urhon kanssa. Kaivaminen ei ole koirille pelkästään fyysistä toimintaa – se tarjoaa myös mahdollisuuden hyödyntää niiden uskomattoman tarkkoja hajuaisteja ja perimässä saatuja metsästysviettejä. Kuten ihmiset, myös eläimet tarvitsevat aivojumppaa pysyäkseen tyytyväisinä, ja hajuaistin käyttö on koirille erityisen mielekästä.
Riistaviettiselle lapinporokoiralle iso koirametsä on unelmapaikka
Vaikka lapinporokoirien jalostus on ollut aktiivista vasta 1950-luvulta, on rodun alkuperä ikivanha. Vanhin todiste lappalaiskoirista löytyy kivikaudelta noin 10 000 vuoden takaa. Silloin koiria käytettiin apuna peuran pyynnissä ja villiriistan metsästyksessä. Nupulla metsästys on geeneissä, ja juuri tästä syystä sitä ei voi pitää vapaana metsässä ilman koirametsän aidan tuomaa turvaa. Kun metsästysvietti ottaa vallan, koulutettukaan koira ei välttämättä reagoi käskyihin. Riistaviettisille koirille kuten Nupulle tilava koirametsä on unelmapaikka, sillä siellä se voi juosta aina vapaana ilman hihnaa.
Nupun metsästäjänvaistot eivät rajoitu vain maan pinnalle. Se on myös intohimoinen lintujen tarkkailija. Koirametsässä lentää monenlaisia siivekkäitä, joita Nuppu seuraa herkeämättä. Nuppu osaa myös äänekkäästi ilmoittaa, mikäli se näkee jossakin puussa puunrunkoa pitkin kiitävän puukiitäjän. Koirametsän luonto on Nupulle ehtymätön inspiraation ja ilon lähde.
Kun Nuppu ei ole kiireinen kaivuutöissään tai siivekkäitä bongaamassa, se nauttii keppileikeistä. Kepin noutaminen on Nupun mielestä parasta liikuntaa, kunhan joku vain jaksaa heitellä sitä tarpeeksi kauan. Nuppu tuo kepin takaisin intoa puhkuen ja odottaa malttamattomana seuraavaa heittoa. Kepin hakeminen metsässä tarjoaa Nupulle paitsi fyysistä liikuntaa, myös aivojumppaa, sillä se oikea keppi on löydettävä maasta muiden seasta.
Tervetuloa Someron Koirametsään kokemaan, mitä kaikkea sinun koirasi voi täällä puuhailla!
Koirakävijöiden tarinat -postaussarjassa jaamme sydämellisiä ja hauskoja kertomuksia Someron Koirametsän kävijöistä. Ota rohkeasti yhteyttä, mikäli haluaisit jakaa tarinan oman koirasi seikkailuista koirametsässä!
