Seiskarinkoira Urho nauttii vapaudesta Someron Koirametsässä

Yksi Someron Koirametsän säännöllisistä kävijöistä on Urho, 6-vuotias seiskarinkoira, joka yhdessä siskonsa lapinporokoira Nupun ja lapinkoiraystävänsä Nallen kanssa toimi tärkeimpänä inspiraationa koko koirametsän perustamiselle. Urhon lempiasioita maailmassa ovat ruoka, syöminen ja herkut, mutta aktiivisena koirana Urho tarvitsee myös paljon liikuntaa ja virikkeitä. Urho rakastaa koirametsäkäyntejä ja voisi viettää metsässä helposti tuntikausia. Mitä Urho sitten koirametsässä mieluiten puuhailee?

Harvinainen seiskarinkoira – Urhon perimä ja tarina

Urholle ehdottomasti paras asia koirametsässä on kaivaminen. Urhon pitkä kuono nuuhkii maata tehokkaasti ja hetkessä se paikallistaa maan alla jotain kiinnostavaa. Urho työntää kuononsa syvemmälle mustikanvarpujen sekaan ja alkaa kaivamaan maata etutassuillaan. Se pysähtyy välillä kuuntelemaan korvat pystyssä, ja kaivaa sitten taas. On helppo ymmärtää miksi koiria ja koirien tarkkoja aisteja on hyödynnetty ihmisen apuna metsästyksessä vuosituhansien ajan.

Seiskarinkoira on yksi harvinaisimmista suomalaisista koiraroduista. Se on itseasiassa rekonstruktio pystykorvatyyppisestä koirasta, jota käytettiin aikanaan hylkeenpyynnissä Suomenlahden ulkosaarilla. Rotu onkin nimetty Seiskarin saaren mukaan. Lue lisää seiskarinkoirista Seiskarinkoirakerho ry:n sivuilta.

Urhon kaltaisia koiria on oletettavasti käytetty apuna hylkeiden pyynnissä jo varhain. Seiskarinkoiran terävät aistit auttoivat löytämään hylkeet huomattavasti ihmistä tehokkaammin. Norpat eivät elä harmaahylkeiden tavoin laumoissa vaan yksin, ja koirien tehtävänä oli kevättalvella etsiä norppien pesäluolia ja hengitysreikiä haukkumatta, jotta kuuttia tai aikuista norppaa ei peloteltaisi jään alle. Urhokaan ei hauku, mutta sen ilmaisusta ei voi erehtyä. Jossain syvällä maan alla on myyrä, jonka hyljekoira aistii ikiaikaiseen metsästystaitoonsa luottaen.

Kun kaivuutyöt on tehty, Urho siirtyy seuraavaan lempipuuhaansa: kierimään varpujen seassa. Urho rakastaa kieriä, etenkin talvisin lumessa. On riemastuttavaa nähdä, kuinka Urho hieroo ruskeanmustaa turkkiaan maahan ja kuinka onnelliselta se näyttää jokaisen kierähdyksen jälkeen. Urho nousee ylös ja ravistaa kevyesti itseään. Roskat lähtevät lyhyestä ja vettähylkivästä turkista helposti pois. Sitten se suuntaa taas nuuhkimaan maastoa.

Someron Koirametsän rauhassa Urho voi olla täysin oma itsensä: iloinen, utelias ja aktiivinen seiskarinkoira, joka elää hetkessä ja nauttii täysillä jokaisesta metsäretkestään. Urhon intohimo kaivamiseen muistuttaa meitä siitä, miksi tällainen koirien oma paikka on niin arvokas. Täällä seiskarinkoira saa olla seiskarinkoira. Lue lisää säännöistämme täällä ja tule nauttimaan vapaudesta koirasi kanssa!

Koirakävijöiden tarinat -postaussarjassa jaamme sydämellisiä ja hauskoja kertomuksia Someron Koirametsän kävijöistä. Ota rohkeasti yhteyttä, mikäli haluaisit jakaa tarinan oman koirasi seikkailuista koirametsässä!